Välillä tuntuu että nämä lesbosuhteet ei ikinä kestä!

Naiset ihastuu ja rakastuu toisiinsa. Nopeasti toisesta tulee palava himon kohde. Hommataan yhteinen asunto ja tuupataan sormukset sormeen viimeistään kuuden kuukauden seurustelun jälkeen. Toitotetaan että tämä suhde kestää ikuisesti, vaikka tässä vaiheessa kotona on alkanut jo lesbian bed death. Tästä onkin sitten muutamien kuukausien ikävä kitkuttelu edessä. Tokihan joillakin rakkausroihu voi kestää parikin vuotta, mutta KYLLÄ! Kyllä se arki tosiaan sieltä vastaan tulee! Seksi ei enää huvita. Toisen naama alkaa ärsyttää ja sivaltavia sanoja vaihdetaan puolin ja toisin. Kuinka ihmisestä jonka joskus tunsi voikin tulla niin vieras?

Tästä alkaakin sitten se todellinen tuskien taival. Asuntoloukussa ollaan toisen kanssa. Enää ei pääsekään kivasti karkuun omalle asunnolle. Ei todellakaan! Saman katon alla ollaan ja kiukutellaan. Jossain vaiheessa toinen ottaa ja lähtee rimpsalle. Sitä sitten sovitellaan viikko ja sovintoseksiäkin harrastellaan. Kunnes taas räjähtää. Toinen päättääkin kostaa ja lähteä vuorostaan rimpsalle. Tällaista pomppuilua jatketaan muutamia kuukausia ja pahimmillaan vuosia. Jonakin päivänä toinen sitten hairahtuu väärille poluille ja pettää. Ihastuu ja rakastuu uuteen. Tietenkin tämä uusi ihastuttava kumppani on ex kumppanin ystävä, hyvä kaveri, naapuri tai työkaveri. Tämä on vain karman laki. Tässä menee hyvällä tuurilla sitten pari ihmissuhdetta, pahimmillaan kokonainen lauma ihmisiä ympäriltä. Siinäpä sitten toinen joutuu terapiaan ja toinen aloittaa kivasti kaiken alusta. Ihastuttava uuden rakkauden roihu, yhteinen koti, sormukset sormeen ja suhde joka tietenkin kestää ikuisesti! Vai kestääkö sittenkään? ;)