Olisi valtavan ihanaa lähteä kiertämään eri maita missä on vahva gaykulttuuri.

Lontoossa olen piipahtunut naisille suunnatussa baari / yökerhossa ja miettinyt miksi Suomessa ei ole yhtään täysin naisille suunnattua baaria!? Tietenkin täällä Helsingissä on dtm, mutta pääasiassa baarit ja yökerhot ovat ns miehille suunnattuja. Miksi joku ei voisi perustaa pienenpientä naisbaaria? Jotakin mistä olisi hyvä lähteä jatkoille keskustaan. Kenties joku pop up baari edes kesän ajaksi? Silloinhan täällä on pride ja muutenkin lomalaisia liikenteessä. Vähän voisi saada tänne enempi kansainvälistä meininkiä ja todella suurkaupungin tuntua. Vaikka vaikeaahan tätä on suurkaupungiksi muuttaa.

Todellakin haluaisin kiertää joitakin euroopan paikkoja. Saksaa, Ranskaa, Espanjaa ja käydä näissä tutkimassa yökerhotarjontaa. Berliinissä olenkin yhdessä baarissa käynyt, mutta lähinnä siellä istui karhumaisia miehiä. Olisi kiva saada mukaan joku kaveriporukka, minkä kanssa voisi turvallisesti liikkua ympäriinsä. No se on hieman vaikeaa, kun en oikein "lesbopiireissä" pyöri. Vaellan mieluummin kuin yksinäinen susi. Muutoinkin kestän aika harvoja lesboja kavereina.

San Francisco on tietenkin se kaikista unelmien kohde. Siellä menisi kevyesti viikko tai pari. Voisi asua siellä omalla homojen ja lesbojen asuinalueella. Kiertää kaupunkia muutoinkin ja illalla käydä vähän katsomassa kuppiloita ja yökerhojen tarjontaa. Toivottavasti tämä haave toteutuu vuoden tai parin sisällä!

Joulua odotellessa tässä. Aikuisten joulu tosin tulossa, että varsinaista joulustressiä ei ole. Jouluksi lava olutta ja jos vähän piparia saisi. Onneksi minulla on tulossa avec juhlimaan kanssani. Sellaista jouluista säätöä, hyvää ruokaa ja juomaa. Ei sitä oikein muuta tarvitse. Pari lahjaakin lienee luvassa. Lumiukko on aina pakko katsoa ja joulurauhanjulistus. Stadijoulu muuten ja tapaninpäivänä kutsuu varmaan joku homppelibaari. Joulun aikaan onkin luultavasti hieman eri tarjontaa, kuin normaalisti. Ehkä löytyy uusia tuttuja...

Palaan kirjoittamaan enempi uuden vuoden viikolla. Hyviä jouluja vaan kaikille! Se on joulurauha nyt!

Kerran vuodessa saa edes piparia jos ei muuten. Vaikka voihan sitä saada mihin aikaan vuodesta vaan. Tulee toisinaan muutenkin nautiskeltua. Pikkujouluaikaan helpoiten saa...

Yksin olo on joskus niin parasta. Naissuhteissa jaksetaan kehitellä kriisejä. Mihinkään ei voi olla tyytyväinen. Aina kun saadaan lisää, niin sitä enemmän sitä ollaan vailla. Annat sormen ja kohta viedään jo koko kättä.

Ei minulla muuta. Taidan painua talviunille tällä menolla. Herätelkää keväällä.

Ajattelin tänne vähän listata lesboelokuvia ja tv-sarjoja. Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan sellaisten katselu ja ei ole nimiä tiedossa. Itse on tullut melkoisen monia katsottu. Osa on erittäin huonoja ja osa sitten parempia. Kuka tykkää mistäkin. On koulupukutyttöjä ja armeijamaailmaa. Laitan myös muutaman elokuvan, jotka ei todellakaan ihan ole täysin lesboelokuvia. Niissä on vain sellaisia kohtauksia tai vivahteita. Laitan pelkästään sellaisia mitkä ovat mielestäni olleet ihan katsottavia. Tv-sarjat taas edustavat enempi pintaliitoa ja kuka säätää kenenkin kanssa linjaa.

Elokuvista useimmat löytyvät vain englanninkielisinä ilman tekstitystä.

Elokuvat:

Loving Annabelle, Blue is the warmest color ( Adelen elämät), If these walls could talk 2 (Hiljaiset seinät 2), Imagine me and you, Lost and delirious, Fuking Amål, You and i, Fried green tomatoes (Paistetut vihreät tomaatit), Kids are all right, Boy`s don`t cry, Bloomington, Chloe, A Marine story.

Ehdottomat suosikkini ovat Imagine me and you (olen katsonut varmaan kymmenen kertaa), Adelen elämät, Boy`s don`t cry (katsonut myös useasti ja aina loppu tuntuu yhtä pahalle), Paistetut vihreät tomaatit ja jostakin kumman syystä Bloomington.

Sarjat:

L-koodi, The real L-word (löytyy muuten HB O nordicilta), Orange is the new black (älyttömän hauska ja hyvä netflixin sarja), Lip Service ja laitan tähän vielä Millenium-trilogia. Millenium sarjaan kuuluu kolme osaa, Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella ja Pilvilinna joka romahti. Vaikka Millenium trilogia ei olekaan kuin ihan pienen pienesti lesbokamaa, niin kyllä nyt jokaisen pitäisi se mielestäni katsoa. Ihan senkin takia että Noomi Rapace tekee niin kuuman roolisuorituksen!

Onhan sitä itsekin suhteen aikaan pari kertaa tullut "sujautettua" vähän väärään paikkaan. Mielestäni silloin ei tarvitse paljon omaatuntoa naputtaa jos oma kumppani pettää toisen kerran ja saatika toistamiseen. Ensimmäinen kertahan voikin olla "vahinko" ja annettavissa vielä anteeksi. Ikävä kyllä jos ihminen pettää toisenkin kerran, niin tähän pätee kyllä sanonta kerran pettäjä, aina pettäjä.  Mietin helvettiäkö tällaiset ihmiset edes suhteisiin rupeaa!!? Vai pelottaako näitä raukkoja olla yksin? Sinkkunahan voisi paneskella majavaa tai hamsteria jos toistakin. Eikä tarvitsisi miettiä kuinka jälleen kerran valehdella. Tosipettäjän ja tällaisen "vahingon" erottaakin siitä, että toinen näistä kertoo rehellisesti mitä tuli tehtyä. Tosipettäjä peittelee kuukaudesta toiseen jälkensä.

Kaverini rupesi seurustelemaan tytön kanssa. Noh tämä uusi kumppani sattui olemaan tahoillaan kihloissa ja omistaa yhteisen omistusasunnon kihlattunsa kanssa. Puoli vuotta hän ihan kaikessa rauhassa salasi uuden suhteen kihlatultaan. Sitten puolen vuoden jälkeen muutti suoraan asumaan kaverini kanssa. Vieläkään en tajua, kuinka kaverini alkoi seurustelemaan moisen pettäjän kanssa. Minusta on itsestään selvää jos tämä pettäjä pystyi salaamaan exältään suhteen puoli vuotta, niin se pystyy siihen uudelleen. Oikeastaan en halua kaveriani nähdäkään enää, koska minua ällöttää tämän "niin ihana tyttöystävä". Kai nekin jo jotain kihloja suunnittelee. Minua ei tarvitse kihlajaisiin kyllä kutsua.

Kyllä kun miettii omia kokemuksia ja muilta kuultua, niin akat on jopa pahempia sikoja kuin miehet. Ennenkaikkea kieroja paskiaisia. Naiset osaa olla helvetinmoisia selkäänpuukottajia ja jakaa itseään kuin jakorasiaa toisilleen. Suhteessakin vedotaan, että menen vain lesbokaverini luo "kylään". Siellä voikin kahvin ja pullan lisäksi olla ihan muita tarjoilua.

Itsehän en tietenkään tällaiseen syyllisty.

Tässä on tullut monet kerrat juteltua kavereiden kanssa, että miksi lesboilla on niin hemmetisti mielenterveysongelmia?!! Vai onko lesbous joku mielenterveydellinen ongelma?

Suurinpiirtein 80% lesboista ketä tunnen, tuntuu olevan joku psyykkinen sairaus. Samaa sanovat kaverit, ketkä tuntevat lesboja. On masentuneita, epävakaasta persoonallisuudesta kärsiviä, anorektikoita, alkoholisteja, maanisdepressiivisiä jne. Listaa voi jatkaa eteenpäin kuka sattuu tietämään lisää. Varmaan pitäisi ensitreffeillä jo kysyä, mikä ongelma tulevalla säädöllä mahdollisesti on? Saatika jos epäilee että parisuhdehan tästä voisi tulla. Tässä vaiheessa lisään lähes mielenterveydellisiin ongelmiin kyllä mustasukkaisuuden, yliviileyden tai yliroikkuvuuden. Se onkin kiva, kun kumppani ei haluakaan viettää aikaa yhdessä kuin kerran viikossa pienen alkuhuuman jälkeen. Tai jos toinen haluaakin roikkua kuin pikkuapina koko ajan mukana.

Kannattaako tässä enää suunnata lesbobaariin, qruiseriin vai onko viisasta mennä vaan psykiatrian poliklinikalle termospullon kanssa viettämään aikaa. Ottaa kivasti kahvikuppeja kaksi mukaan. Jos  vaikka joku lesbon näköinen tulee vastaan, niin voi pyytää kahviseuraksi. Siinä voikin suoraan sitten selvittää onko biboläärinen vai epävakaa henkilö kyseessä. Itsellähän mitään ongelmia ei tietenkään ole.

Sellaisia mietteitä tähän keskiviikkoon :) Kannattaa muuten katsoa elokuva Kaunis mieli. Tositarinaan perustuva elokuva. Tuli vain mieleen tästä aihepiiristä.

Aina sitä toistaa että ei juhli, mutta kohta taas löytää itsensä baaritiskiltä. Vaikka kerranhan tässä nuoria ollaan! Miten sen nyt sitten laskeekaan...

Matalapaineen maanantai. Karaokea piti käydä lauantaina laulamassa eräässä helsinkiläisessä homobaarissa. Miehiähän siellä on pääasiassa, mutta kyllä sinne muutama nainenkin aina eksyy. En tiedä mikä siinä on, mutta aina jotkut puumat tulevat lähentelemään. Tykkään kyllä itsekin vanhemmista naisista, mutta en ole kyllä koskaan yli viisikymppisen housuihin eksynyt. En tiedä pitäisikö sitten. Kenelläkään antaa suosituksia? :D

Yksin kun satuin eksymään karaokeiltaa viettämään, niin pitihän sieltä seuraa saada. Jälleen kerran lyöttäydyin vanhemman naisen seuraan. Luulin häntä 35-vuotiaaksi maksimissaan. Kuitenkin kännisten jorinoiden ja innokkaiden kielisuudelmien jälkeen tuli ikäkin puheeksi. Hän olikin 54-vuotias! Onneksi tajusin hipsiä jossakin vaiheessa himaan. Sanomatta naiselle mitään. Menin vain "vessaan" ja heti kun silmä vältti kipitin ovesta ulos. Että sellaista tänä viikonloppuna...

- Unikaveri ja seksikaveri. Toisen lämpö, toiseen tutustuminen ja rakkauden syveneminen. Ei tarvitse olla yksinäinen JOS suhde vain on toimiva. Yhdessäkin voi olla todella yksinäinen mikäli suhde ei ole toimiva. Tietyllä tavalla suhteessa pitää olla kaksi samantyylistä ihmistä. Jos toinen on etäinen, niin kissahiiri leikiksihän se menee. Mikäli toinen on taas roikkuva, niin voi se aiheuttaa tukehtumisen tunnetta toiselle ja suoranaisen pakoefektin.

- Yhteiset leffaillat ja yhteiset kokkailut. Voi tehdä toiselle ruokaa ja lukea yhdessä sohvalla kirjoja. Kaikkeen tekemiseen siis löytyy seuraa ja avec on tarpeen vaatiessa lähettyvillä.

- Hölmöilykaveri. Mikä onkaan ihanampaa kun lomalla päättää valvoa aamuun asti ja juoda yhdessä pullotolkulla kuplivaa. Tai extempore lähteä laivalle tai illalla laulamaan karaokea jonnekin aivan uuteen baariin. Nauraa yhdessä, kuunnella musiikkia ja kokea känninen alkuihastumisen tunne uudelleen.

- Mitähän vielä? Kyllä se on mukava jakaa arkea. Elää se parisuhteen kaari tai haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta. Yhteinen koti, yhteinen matto ikeasta, kihlasormukset, vauva joskus ja sitä ennen koira. Antaahan se elämälle jatkuvuuden tunnetta ja haaveita on kiva rakentaa yhdessä. Yhteinen interreill tai kuukaudeksi pattayalle. Yhdessä on turvallisempaa kulkea ja on olkapää johon voi painautua surunkin hetkellä.

- Pienet lahjat puolin ja toisin <3